Otetta opintoihin -ryhmätoiminnan tavoitteena on tarjota matalan kynnyksen ryhmä opintojensa kanssa kipuileville Tampereen yliopiston opiskelijoille. Ryhmää markkinoitiin opiskelu-sivuilla, opintopsykologin ja ohjaustahojen kautta. Ilmoitusteksti painotti turvallisuutta, luottamusta, vuorovaikutuksellisuutta ja ohjausta sekä tarjosi esimerkinomaisesti muutamia teemoja, joita voidaan tarkastella ryhmässä. Ohjaaja esitteli itsensä jo ilmoitustekstissä.
Ryhmän kokoontumiset etenivät ryhmäytymisen, luottamuksen ja sääntöjen sekä yhteisen maaperän muodostamisen kautta ratkaisukeskeiseen tapaustyöskentelyyn, johon osallistujien oli mahdollista tuoda oma teemansa. Ryhmä päättyi kokoavaan työskentelyyn sekä henkilökohtaiseen ryhmäpalautteeseen ja etäännytettyyn palautekeskusteluun.
Työskentelyn eteneminen
1. tapaamisen ryhmäytyminen ja tutustuminen toteutettiin toiminnallisena kartta- ja asteikkotyöskentelynä. Lisäksi tehtiin näkyväksi ryhmän jäsenten aiempia suhteita. Ohjaaja osallistui työskentelyihin, ja kertoi sitä kautta itsestään. Luottamusta ohjaajaan lisättiin myös avoimella keskustelulla, mitä haluatte tietää ohjaajasta? Samalla ohjaaja esitti työskentelykutsun: ”oletteko valmiita työskentelemään kanssani?” Tästä avauksesta ja työskentelystä syntyi näkyväksi tehty, puhuttu työskentelysopimus. Lisäksi koontumisessa asetettiin alustavat tavoitteet työskentelylle symbolityöskentelyn avulla.
2. tapaamisen teemoja ovat ryhmän säännöt sekä tyytyväisyyden kehä –työskentely, jolla kartoitetaan opiskelun iloja, haasteita ja ahdistavia elementtejä.
- Ryhmän sääntöjen rakentaminen on toteutettu yhteistoiminnallisesti, lumipallo-menetelmällä. Työkaluna on käytetty 6 osaista pyramidia, joka on toteutettu joko piirtämällä tai post-it –lapuilla.
- Tyytyväisyyden kehä –työskentely koostuu ajastetuista kertomuskierroksista (tiimalasi). Mikä opiskelussa 1) tuo iloa, innostusta, 2) mikä on haasteellista, 3) mikä on ahdistavaa. Kierros, keskustelu, koonti fläpille. Haastavien ja ahdistavien asioiden muuttaminen a) näkökulmaa vaihtamalla tai b) ottamalla pieniä askelia – muutoksien tekeminen, toimivien työskentelytapojen tunnistaminen.
3.-6. tapaamisessa tehtiin opiskelijoiden tapaustyöskentelyjä seuraavilla perusmenetelmillä:
- Ratkaisukeskeinen haastattelu, asteikkotyöskentely, ihmekysymys. Poikkeukset ja hyvät ajat. Miellekartta. Tulevaisuuden muistelu. Tarinallisuus, koskettava kuuntelu. Useiden asteikkojen yhtäaikainen käyttö, ekvalisaattori.
Tapaustyöskentelyjä tukevien yhteisten työskentelyjen perusmenetelmiä olivat mm.:
- Teemojen tunnistaminen korttien avulla: mitä haluaisit edistää, käsitellä tänään
- Haastattelulomake kolmikolle (ohjattava, ohjaaja, tarkkailija – roolien vaihto)
- Käsiteltyjä yhteisiä teemoja: opiskelutekniikka, katkokset opiskelussa – kursseissa, rajaamisongelmat – gradu, itsesensuuri, kirjallinen uskallus, kirjoittamisen tökkiminen, ärsyttäminen, ajankäyttö, suunnitelmista putoaminen.
7. kokoontuminen keskittyi ryhmän päättämiseen ja palautteeseen.
Palautteessa opiskelijat kokivat tärkeänä sekä vertaistuen että ohjaajan uusia ajattelumalleja avaavat työskentelymenetelmät.
Kannattaa mennä ryhmään huomaamaan omien ongelmien yhteydet muihin ihmisiin ja saamaan jakamisen aiheuttama helpotus ja siitä alkava innostus!
Jokainen opiskelija tarvitsisi tällaista tukea antavaa ja ohjaavaa ryhmää, jossa ei kuitenkaan holhota ja akateeminen itsenäisyys ja vapaus säilyy.
Lisätietoa
Kai Halttunen, kai (at) halttunen.info, www.halttunen.info
