Campus Conexus -projektissa on toteutettu pilotteja, joissa on kehitetty tiedonhankinnan ohjaamista tutkielmaprosessien yhteydessä. Pro gradu -seminaarissa toteutettiin vuoden kestävä yhteisopettajuuskokeilu, jossa toinen opettaja toimi tiedonhankinnan ohjaajana. Lisäksi on toteutettu lyhyitä interventioita lukuisissa seminaariryhmissä. Toiminnan tavoitteena on antaa korkeakouluopettajille tiedonhankinnan ohjaamisen työkaluja ja sulauttaa opetus kiinteäksi osaksi tutkimusprosessin ohjausta. Tämän lisäksi on tarpeen hyödyntää kirjastojen antamaa tiedonhankinnan ja tiedonlähteiden opetusta.
Tiedonhankinnan ohjauksen toimintamalli perustuu tiedonhankinnan ohjaamisen erityispiirteisiin. Näitä erityispiirteitä ovat:
- avoimuus ja epämääräisyys
- tehtävälähtöisyys
- prosessimaisuus, toisteisuus
- aiheen analyysi ja hakusanojen ideointi
- tiedonlähteiden valinta
- arviointi.
Tutkielmaprosessi ja siihen liittyvä tiedonhankinta on useimmiten avointa ja epämääräistä. Ollaan etsimässä tietoa uudesta aiheesta, oppimassa uutta. Ohjauksellisina keinoina käytimme mm. opiskelijoiden omia hahmotuksia tutkielmaprosessista (aikajana, matkametaforat, visualisoinnit). Kun tutkielmaprosessi oli hahmotettu, rikastettiin sitä tiedonhankinnan prosessilla: millaista tiedonhankintaa tarvitaan missäkin vaiheessa prosessia. Lyhyemmissä interventioissa opiskelijat muistelivat aiempia kokemuksiaan tiedonhankintaa vaatineista tehtävistä ja pyrkivät erittelemään tiedonhankinnan vaiheita lyhytelokuvamaiseksi käsikirjoitukseksi.
Opiskelijat kokivat, että käytetyt harjoitukset ja työkalut palvelivat sekä oman tutkimusaiheen että tiedonhakujen jäsentämistä ja suunnittelua.
Työskentely oli koko ajan tehtävälähtöistä, eli opiskelijat työstivät oman tutkielmansa sisältöä interventioiden aikana. Aiheen analyysiin ja hakusanojen ideointiin käytettiin mm. lomakkeita, joiden avulla tunnistettiin oman tutkimuksen keskeiset käsitteet ja ideoitiin useita hakusanoja, jotka voivat edustaa käsitettä erilaisissa teksteissä. Samassa yhteydessä keskusteltiin käsitteistä ja luonnollisen kielen monimuotoisuudesta, joka on syytä huomioida tiedonhaussa. Usein ideointia ja ajattelun ulkoistamista auttaa ohjauksellinen kysyminen: ”Jos sinulla olisi yksi täydellinen lähde aiheestasi niin mitä siinä olisi?
Tiedonlähteitä kokosimme opiskelijoiden kanssa yhteistoiminnallisesti. Jokainen piirsi oman informaatiohorisonttinsa, eli sijoitti sisäkkäisille kehille käyttämiään ja relevantiksi arvioimiaan tiedonlähteitä. Yhteinen visualisointi teki näkyväksi tiedonlähdemaiseman, jota voitiin sitten yhdessä täydentää ja kommentoida. Vertaisoppiminen toimi paremmin kuin asiantuntijan listaus hyödyllisistä tiedonlähteistä. Samassa yhteydessä pohdittiin tiedonlähteiden ja julkaisujen arviointia: mikä tekee tekstistä tieteellisen? Samassa yhteydessä korostettiin kontekstuaalisen lukutaidon merkitystä, eli päätelmien tekemistä tekijän, julkaisijan ja lähdekäytäntöjen perusteella.
Aiheeseen liittyvä materiaali
Lisätietoa
Kai Halttunen, kai (at) halttunen.info, www.halttunen.info
