Yhdenvertainen ja saavutettava opiskelukulttuuri

Yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden edistäminen ovat jokaisen vastuulla. Niiden kunnioittaminen edellyttää myös rakenteita: suunnittelua, vastuun jakamista ja kouluttamista.

Opiskeluympäristö on yksi opiskelukyvyn osa-alueista. Se kattaa sekä fyysiset, sosiaaliset että psyykkiset ympäristöt. Yhdenvertainen kohtelu ja syrjimättömyys opiskeluympäristössä ovat ihmisoikeuksia.

Opiskeluympäristön saavutettavuus

Jokaisella opiskelijalla ja henkilökuntaan kuuluvalla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella tai tehdä töitä sekä menestyä niissä. Siksi opiskeluympäristöjen saavutettavuuden arviointi ja kehittäminen ovat tärkeä osa opiskelukykyä tukevan oppilaitoksen toimintaa.

Saavutettavuudesta puhutaan rinnakkain ja usein synonyymina käsitteen esteettömyys kanssa. Esteettömyys viittaa sellaisiin ympäristön oleviin esteisiin, joiden vuoksi kaikilla ihmisillä ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua ja toimia. Nämä esteet voivat olla fyysisiä, sosiaalisia tai psyykkisiä. Opiskeluympäristössä näitä voivat olla esimerkiksi portaat yliopiston tiloissa, materiaalimaksut tai ainoastaan yhdellä kielellä saatavilla oleva tieto.

Käsitteiden rinnakkaisesta käytöstä huolimatta, olemme valinneet käyttöömme saavutettavuus-käsitteen. Se laajentaa ajattelun erityisryhmiä huomioivasta esteettömyydestä toiminnan ja ympäristöjen avoimuuteen kaikille. Saavutettavuuden voi ajatella kuvaavan esteiden sijaan ympäristöjen, tiedon ja yhteisöjen avoimuutta ja yhdenvertaisuutta. Puhumme saavutettavuudesta, koska käsite siirtää huomion yksilön vaikeuksista yhteisöihin. Se korostaa ongelmien sijaan saavutettavuuden positiivisia vaikutuksia kaikille.

Fyysinen saavutettavuus tarkoittaa sitä, että kaikki pystyvät liikkumaan tiloissa esteettömästi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei tiloissa ole korkeita kynnyksiä, jolloin niin pyörätuolilla kuin lastenvaunujen kanssa kulkevatkin pääsevät liikkumaan vaivatta. Fyysistä esteettömyyttä edesauttavat myös automaattiovet, hissit ja riittävän kokoiset wc-tilat.

Erityisen tärkeää fyysistä esteettömyyttä on miettiä uusia tiloja suunniteltaessa. Mitä vähemmän tasoeroja ja kynnyksiä tiloihin rakennetaan, sitä vähemmän erityisjärjestelyjä, kuten luiskia, on tehtävä. Uskomus, että esteettömyys tulee kalliiksi pitää kyllä paikkansa, jos ylimääräinen hissi joudutaan rakentamaan taloon jälkeenpäin.

Fyysisen ympäristön saavutettavuutta parannetaan esimerkiksi sillä, että rakennuksessa ei ole työhuoneita ja vastaavia lukuun ottamatta sellaisia tiloja tai alueita, joihin kaikki yhteisön jäsenet eivät pääse. Myös kulkuyhteydet kampukselle sekä riittävät pyörätelineet ja parkkipaikat lisäävät kampusalueen saavutettavuutta.

Tilojen ja ympäristöjen fyysistä esteettömyyttä voi hyvin tarkastella ajattelemalla kulkureittejä. Miettikää, tai kokeilkaa, esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvan tai sokean opiskelijan päivää kampuksella. Pystyykö hän liikkumaan ja toimimaan esteettömästi? Entä vammaton opiskelija, joka on kampuksella ensi kertaa, miten opasteet toimivat? Pitääkö vierailijan tai apuvälineitä käyttävän kiertää kampuksella tai yliopiston tiloissa eri reittejä kuin muiden?

Sosiaalinen esteettömyys tarkoittaa monikanavaista viestintää, aikataulujen kommunikointia ajoissa ja erituloisten ihmisten huomiointia materiaali- ja osallistumismaksuissa. Opiskeluympäristön sosiaalista saavutettavuutta edistetään ryhmien toimintaa kehittämällä. Yhteisöstä tekee saavutettavamman myös se, että normeihin ja oletuksiin suhtaudutaan kriittisesti, eikä syrjintää sallita.

Opiskeluympäristön psyykkinen esteettömyys tukee erityisesti aistivammaisia ja erilaisia oppijoita. Psyykkistä esteettömyyttä edistetään esimerkiksi tilojen ja esitysmateriaalien värikontrasteilla ja hyvillä kartoilla ja opasteilla. Selkokielen käyttäminen auttaa suomen kieltä opettelevia ja niitä opiskelijoita tai henkilökunnan jäseniä, joilla on oppimis- tai kielen ja kommunikaation vaikeuksia. Psyykkiseksi saavutettavuudeksi voitaneen laskea myös yhteisössä vallitseva hyvä ja kannustava ilmapiiri.

Saavutettavuuskäytäntöjä

Joissain yliopistoissa on erillinen esteettömyyden tai saavutettavuuden asiantuntija, joka suunnittelee ja jalkauttaa esteettömyyskäytännöt ja kouluttaa yliopistoyhteisön jäseniä. Asiantuntijan tehtäviin kuuluu myös saavutettavuuteen liittyvä kehittäminen yliopistossa. Jokaisessa tiedekunnassa tai vastaavassa yksikössä olisi lisäksi hyvä olla nimetty yhdyshenkilö, joka tuntee yliopiston erityisjärjestelyihin liittyvät käytännöt ja osaa neuvoa opiskelijoita ja henkilökuntaa niissä.

Myös opintopsykologit toimivat yliopistoissa oppimisen ja siihen liittyvien vaikeuksien asiantuntijoina ja auttavat yksittäisiä opiskelijoita niissä. YTHS auttaa ja osaa neuvoa terveyden ja mielenterveyden ongelmissa, jotka haittaavat oppimista tai opiskeluyhteisöön osallistumista.

Tenteissä erityisjärjestelyjä voivat olla esimerkiksi pidennetty tenttimisaika tai vaihtoehtoiset suoritustavat kuten suullinen kuulustelu.

Monissa yliopistoissa opiskeluun liittyvät erityisjärjestelyt toimivat opettajan kanssa sopimalla. Usein erityisjärjestelyt esimerkiksi tentteihin edellyttävät, että opiskelija toimittaa todistuksen lukihäiriöstä tai muusta oppimiseen vaikuttavasta tekijästä opintotoimistoon.

Opettaja voi edistää opetuksensa saavutettavuutta julkaisemalla ajoissa kurssimateriaalit netissä ja jakamalla luennot joko suorana tai nauhoituksena myös etäopiskelijoiden tai kertaajien saataville. Kaikkien opiskelijoiden opintojen suunnittelua, mutta myös erityisjärjestelyistä sopimista helpottaa, kun kurssin alussa tiedotetaan kurssin aikana palautettavista tehtävistä ja niiden aikataulutuksesta.

Tenteissä erityisjärjestelyjä voivat olla esimerkiksi pidennetty tenttimisaika tai vaihtoehtoiset suoritustavat kuten suullinen kuulustelu. Monet yliopistot lainaavat yksiköille tenttikäyttöön kannettavia tietokoneita tai erillisiä valvottuja tiloja. Kirjastossa voidaan erilaiselle oppijalle tarjota tarvittaessa pidennetty laina-aika kurssikirjoihin.

Yhdenvertaisuus opiskelijajärjestötoiminnassa

Opiskelukyvyn kannalta opiskelijajärjestötoiminnan merkitystä ei voi liikaa korostaa. Järjestötoimintaan osallistuminen lisää sosiaalista kanssakäymistä, parantaa monia opiskelu- ja työelämätaitoja ja lisää hyvinvointia. Opiskelijajärjestöt kehittävät oppimisympäristöjä, opetusta ja akateemista yhteisöä.

Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Opiskeluyhteisöön integroituminen ja toverikontaktit tukevat opiskelukykyä ja opintojen sujuvuutta. Siksi on tärkeää, että kaikki voivat tuntea kuuluvansa opiskeluun liittyviin ryhmiin. Tutkimuksen mukaan opiskelutovereiden tuki ehkäisee opintojen keskeyttämistä silloin, kun elämänhallintataidot koetaan heikoiksi.

 Järjestötoiminnan saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden parantaminen lisää kaikkien opiskelijoiden mahdollisuutta päästä osaksi yhteisöä

Yhdenvertaisuuden huomioiminen parantaa järjestön edustavuutta. Esimerkiksi ainejärjestö, joka edustaa kaikkia opiskelualan opiskelijoita iästä tai asuinpaikkakunnasta riippumatta, voi uskottavasti puhua kaikkien laitoksen tai oppiaineen opiskelijoiden äänellä yliopistohallinnossa tai ylioppilaskunnassa. Yhdenvertaisuuden huomiointi helpottaa uusien ihmisten mukaan saamista ja on siis hyödyllistä myös jäsenhankinnan kannalta.

Yhdenvertaisuutta kunnioittavan järjestön imago ja uskottavuus paranee. Järjestö toimii paremmin, kun se kunnioittaa ihmisoikeuksia ja moninaisuutta, toiminnasta tulee myös yksinkertaisesti eettisempää ja vastuullisempaa. Kaikki järjestöt varmasti haluavat, että jäsenistö on siitä ylpeä ja voi kokea aidosti kuuluvansa yhteisöön.

Opiskeluympäristön saavutettavuuteen liittyvää materiaalia

Järjestötoiminnan yhdenvertaisuuteen liittyvää materiaalia